Same procedure as every year

Me otamme uuden vuoden vastaan Miss Sophien 90-vuotissyntymäpäivillä.

Good evening, Miss Sophie, good evening!

Vieraina ovat tietenkin Miss Sophien vanhat ystävät, kuten joka vuosi:

Ja ruuasta vastaa vanha ystävämme James. Hänen ruokalistansa on kirjoitettu hänen esiliinaansa:

Hyvää ruokahalua!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA

Vihreä joulu

Lumettomasta joulusta sanottiin ennen, että maa on musta. Mutta eihän tämä ole musta. Tämä on vihreä. Tänä vuonna siis voimme puhua vihreastä joulusta. Aamuisin satoi, mutta iltapäivällä oli kuitenkin sen verran sateetonta, että voimme vähän ulkona haukata happea kaiken joulutouhujen välissä.

Jouluglögin valmistelut....

...basilikalohi (tässä jo syöty osa)...

...jouluvalaistus...

...joulukortit...

...joululahjat...

...joulun kukat... (tämä amaryllis katkaisi vartensa, jonka vuoksi jouduimme sen panemaan tukikepin kanssa vaasiin)

Nämä ylläolevat kuvat kertokoon osan meidän joulumme vietosta. Ne kuuluvat joka vuosi jouluumme, paitsi tuo vihreä nurmi. Luonto voisi pukeutua valkoiseen vaippaan joulun ajaksi.

Kiitos kaikille jouluterveisten lähettäjille ja lahjojen antajille!

Ja mukavia välipäiviä kaikille!

Hyvää Joulua!

Kaukana Lapissa, missä talvi on pitkä ja maa on valkoinen, asuu Joulupukki tonttuineen. Siellä se askartelee tonttujen ja muorinsa kanssa koko vuoden ajan. Jouluaattona he sitten valjastavat poron reen eteen ja lahjat rekiin ja niin voi matka alkaa....No mutta kuinka sitten käy, jos ei jouluna ole lunta, vaan vettä sataa jatkuvasti ja jokien ja järvien pinta kohoaa kohoamistaan. Niin voisikohan Joulupukki silloin tulla vaikka soutaen? Niin taikka tietenkin on myös helikopteri, jolla hän voi hurauttaa vaikka minne. Kyllä Joulupukki aina keinot keksii...
                      HYVÄÄ JOULUA kaikille lukijoille!

Joulun alla

Kaikenlaista hommaa on ollut; on siivottu laatikoita, silpottu turhia papereita...

On käyty Friedrich Seidenstockerin valokuvanäyttelyssä. Valitettavasti ei voitu kuvata sisällä, vain yksi kuva on sisähallista salaa napattu.

On käyty tuttavilla joulukahvilla...

On paistettu pikkuleipiä....

Ja on vain vietetty rauhallista joulun aikaa.

Hyvää joulunodotusta kaikille!

Lucian päivä

Lucian päivän nousu
Näin komeasti alkoi meidän Lucian päivämme.

Hyvää Lucian päivää lukijoille!

Päiväkirjasta

Kirjoitatko päiväkirjaa? Nykyaikana monet kirjoittavat blogipäiväkirjaa, toiset taas edelleen käsin, milloin päiväkirjaan, milloin tavalliseen vihkoon. Minun setäni vaimolla oli paksu pino tavallisia sinisiä kouluvihkoja, joihin hän oli vuosien ajan kirjoitellut tapahtumia. Se on jälkipolvelle arvokas aarre. Päiväkirjasta on sikäli hyötyä, että jos muisti pettää, niin aina voi turvautua päiväkirjaan ja katsella sieltä kuluneen ajan tapahtumia. Vanhemmille ihmisille päiväkirjan selailu on hauska ajanviete. Sitä lukiessa voi palata nuoruuteensa uudelleen.
Minä kirjoitin ensimmäistä päiväkirjaa teini-ikäisenä. Sitten minun siskoni tuli ja luki minun ihastuksistani ja minä tein sen, että revin joka sivun ja poltin yksitellen keittiön hellassa. Nyt kyllä vähän harmittaa....Olisi hauska lukea, mitä silloin oli mielessäni. Sen jälkeen olen kirjoitellut kalenteriin päivän tapahtumia. Joskus on vain kirjoitettu, että päivä oli tylsä tai ei tapahtunut mitään. Joskus on taas tapahtunut niin paljon, että on täytynyt kirjoittaa pienen pienellä käsialalla, josta nyt tuskin selvää saa. Nykyisin kirjoitan päiväkirjaa matkoilla ollessani. Niistä on hyvä tarkistaa paikkojen nimet, joissa on käynyt ja mitä kaikkea on kokenut. Niin ja sitten on tietenkin tämä blogipäiväkirja; hmm, jos sitä nyt voi siksi kutsua.
Väliin on ihan hauskaa kirjoitella tännekin.
Hauskoja kirjoittamisen hetkiä kaikille!

Nikolaus, Itsenäisyyspäivä

Täällä Saksassa 6. joulukuuta on Nikolauksen päivä. Edellisenä iltana lapset panevat ikkunalaudalle puhtaan kengän ja yön aikaan Nikolaus on vieraillut ja tuonut jotain hyvää lapsille, miksei aikuisillekin, jos vain ovat muistaneet olla kilttejä.

Niin ja sitten on tietenkin Suomen Itsenäisyyspäivä, joka on tänä vuonna 94. 

Me olemme viettäneet tämän joulukuun 6. päivän niin, että aamupäivä on ollut Nikolaukselle omistettu ja iltapäivällä olemme sitten viettäneet itsenäisyyspäivää, tosin ilman linnanjuhlia.

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE!

Joulukiireitä

On se kyllä tosiasia, että jokaisen joulun alla ovat ne samat kiireet....Olen valmistellut joulupostia, kalentereita, joulupukin konttiin on kudottu, neolottu, virkattu.....Edessä on siivoukset, leipomiset ja muut touhut! Aivan kuin Korvatunturilla konsanaan. Voisivat nuo tonttuset ottaa täälläkin joulunvalmistelut käsiinsä.
Eikä tuo sää edes innosta. Tuntuu että on vielä vaikka kuinka paljon aikaa jouluun, kun vettä sataa ropsuttaa ja lämpö on reilusti plussan puolella. viime vuonna tähän aikaan meillä oli todella oikea talvi, kuten kuvasta näkyy.
No eilen kuitenkin nähtiin jotain valkoista...lähdimme pienelle lenkille ulos. Ei keritty montakaan metriä kävellä puistossa, kun tuli jo pieniä vesipisaroita. Ja me ilman mitään sateensuojaa. Ajateltiin kuitenkin, että kyllä se siitä, mutta mitäs - oli pakko kääntyä ja kun tultiin kadulle, tuli vettä kuin saavista kaataen. Tai oikeastaan sitä tuli edestä päin, sillä tuulenpuuska oli todella kova. Ja mukana oli  m u u t a m i a  valkoisia rakeita. Niin että kai toivoa on vielä. Kotiin kuitenkin päästiin ja oltiin kuin uitetut koirat.

Adventti

Minun adventtiaika alkoi tästä. Kävin ruotsalaisilla joulumarkkinoilla ja siellä näin ja kuulin tämän Lucia-kulkueen. Ja vaikka olikin lämmin sää, eikä lumesta tietoakaan, tuli siitä huolimatta oikea joulunalusajan tunnelma.

Ja kotona tein tämän meidän perinteisen "adventtikranssin". Niin tai eihän tämä mikään kranssi ole, mutta se on meidän adventtikoristeemme. Vanha tonttu (anopin tekemä) ja olkipukki ovat joka vuosi mukana. Muut koristeet vaihtelevat.

HYVÄÄ ADVENTTIAIKAA KAIKILLE!

Appelsiinin satu

Tämä on appelsiini...

...ja tässä on veitsi...

...tässä kädet, jotka kuorivat appelsiinia...

Appelsiinin voi kuoria näin....

...tai siitä voi tehdä vaikka kukkasen.

Mutta mikäs tämä on...?

Eilen iltapäivällä vähän ennen ulos lähtöä katsahdimme makuuhuoneen ikkunasta ja mitäs näimme. Tämä harmaahaikara vahti talomme katolla aivan rauhallisesti...

...ensin näin....

...sitten kurkkaus ylös....

...ja lopuksi kaula sisään, kun ei mitään erikoista näkynyt.

Ja vaikka hämärä jo alkoi laskeutua, teimme virkistävän sunnuntailenkin puistossamme. Kuten kuvasta näkee, marraskuussakin on vielä lehti puussa.

Iloa marraskuun päiviin

Nauru herättää mielihyvähormonin, endorfiinin erittymisen. Se syventäämyös hengitystä ja parantaa ruuansulatusta, poistaa ja ennaltaehkäisee stressiä ja lievittää kipua.

Nauramisen hyödystä on kirjoitettu jo 1800-luvulla: "Jokainen pieninkin soppi ihmisen ruumiissa tuntee terveellisen vaikutuksen oikein sydämellisestä naurusta. Koko ihmisen sisärakennus tulee liikkeeseen, veri virtaa nopeammin ja tekee kokonansa toisenlaisen vaikutuksen ruumiin elimiin kuin ihmisen vakavana ollessa."

Elämä on paljon helpompaa, kun jokapäiväisille pienille kommelluksille voi nauraa pienen naurun.

Muotia menneiltä ajoilta ja vähän nykyajaltakin

Lokakuun väriloistot ovat muuttuneet marraskuun harmaaksi sääksi. Eilen ja tänään sää on niin harmaa, että on ollut aika katsella vähän menneitä. Niinpä olen katsellut noita vanhoja valokuvia. Niiden joukosta löysin  muotia menneiltä ajoilta;

Lasten muotia marraskuun keleille...

....tai kesäisille ilmoille

Nahkahousut ovat iättömät. Nämä samat nahkahousut ovat edelleen olemassa ja sopivan kokoiset.

Klubitakki (punainen), harmaat suorat housut ja vaaleanpunainen poolopaita sekä kultaiset sandaalit ja kultaiset korvarenkaat (eivät näy kuvassa), olivat minun ensimmäisillä palkoilla ostetut vaatteet.

Ja tässä nykyajan Nokian saapasmallia!

Marraskuu

Tässä jatkoa Clarissan marraskuisiin sanontoihin:

Menneitä ei haikailla, ja huomista ei vielä ole.
Aatteilla, niin kuin puilla, tulee olla juuret maassa. (Graf)
Rakkaus on taidetta samoin kuin musiikkikin. (Pierre Louys)
Rakastavan onni on rakastetun ilossa. (Sylvi Kekkonen)
Ainoa onnemme on siinä onnessa, minkä itse tuotamme. (Pailleron)
Se oikein kiiruhtaa, joka viisaasti viipyy. (Chaucer)
Kaikkien asioiden alkuperä on pieni. (Cicero)
Unelmat käyvät toteen, jos uskallamme antaa niiden asettua taloksi.
Usko itseesi enemmän kuin epäilet.

Ja pankaapa sitten mieleenne seuraavaa marraskuusta:

Marraskuun myrsky möyryää merellä.
Marraskuun talvi ei kestä, mutta lokakuun ja joulukuun talvi kestää.
Jos marraskuun on pakkanen, niin muu talvi on lauha.
Mitä ennen kekriä (1.11.) järvi on jäässä, sitä ennen jyrkiä (23.4.) lainehtii.
Jos pyhäinpäivänä on vielä lehtiä puussa, tulee keväällä takatalvi.
Mitä pikemmin Martinpäivän (10.11.) jälkeen tulee suoja, sitä aikaisempi ja suotuisammpi kevät tulee.
Katariinanpäivän (25.11.) aikaan on aina suuret suojat.
Kuu kehäs, taivas tähes, on pyry peräs.

Brisetal-vaellus

Eilen teimme Brisetal-vaelluksen. Brise on pieni joki Brandenburgin puolella. 

Vaelluksemme alkoi Borgsdorfista ja päättyi Zühlsdorfiin.

Tämän merkin luona teimme pienen eväspaussin.

Kuljimme läpi värikkään lokakuisen metsän

Brise-jokea seuraten. Suon yli oli rakennettu betoni/muovipalkeista tie,

Siellä tapasimme myös nämä kaksi joutsenta.

Briseen olivat majavat rakentannet patoja. Näitä majavan jälkiä näimme matkanvarrella useita.

                                          

Päivä oli painunut jo iltaan, kun saavuimme Zühlsdorfiin. Ja edessämme oli vielä parin kilometrin pituinen matka juna-asemalle ja sieltä parin tunnin juna-, bussimatka kotiin, johon saavuimme väsyneinä, mutta tyytyväisin mielin.

Der goldene Oktober

Lokakuun värejä maassa...

....ja taivaalla

Vartiopaikalla

Kultainen, värikäs lokakuu on lopuillaan. Kuvasin ikkunastamme mantelipuunoksia, nyt oranssinruskeana. Ja eilen illalla taivas hohti punaisena.
Tänä aamanu varis istui tovin naapurimme katolla tarkastelemassa tuota luonnon kauneutta, vaikkakin sää oli yhtä harmaa kuin tuo variskin.

Jäähyväiset

Pois aurinko painui, laukesi ilta,
jäi taivahan rannalle säihkyvä silta,
mut kaukaa korven tummuvan yöstä
soi laulu ihmisen työstä.
     (Eino Leino)

Onnen hetkiä

 Ilo on kuin pieni "aurinkoinen", joka monien harmaiden päivien jälkeen ilmestyy tervehtimään ohikulkijoita katukiveyksien välistä vielä lokakuussakin.

Taikka ilon voi tuoda tämän pienen hiirulaisen askeleet puistokiveyksen päällä - ilman pelkoa se siinä meitä tervehti.

Onnellisuus rakennetaan pienistä sirpaleista ja kootaan yhteen uskomalla sen olemassaoloon.

Patikkamatkat Lüneburger Heidella, Süntelillä

Maanantaina lähdimme Lüneburger Heidelle, jossa sukulaisemme täytti pyöreitä vuosia. Matkanteko alkoi hyvin kosteana, harmaana, mutta perille päästiin kaikesta huolimatta. Ilta kului syntymäpäiväsankarin nimissä.

Seuraavana päivänä ajateltiin tehdä pieni kävelyretki Grundloser Seen ympäri. Kuviteltiin, että tie sinne olisi sateesta huolimatta käveltävä. Kumikengät puuttuivat ja niinpä käännyimme takaisin....

... ja vietimme iltapäivän takkatulen äärellä.

Seuraava päivä oli vähän parempi. Matkamme päämäärät Reher ja Süntelturm. Matkalla ohitimme Hamelnin ja kuvasin autonikkunasta Hamelnin pillipiiparin (Rattenfänger aus Hameln).

Nousimme Süntelvuorelle...

...jonka matkanpäässä Süntelturm kutsui pienelle virkistyspaussille.

Paluumatkalla huomasin tämän vaaran. Onneksi oli tyyni ilma, joten puunoksa jäi edelleen riippumaan siihen missä oli.

Ja eilen palattuamme kotiin Berliinissä olikin sitten taas tuo "Goldener Oktober".