maanantai 20. toukokuuta 2013

Kevään kauneutta katselemassa

Helteet saapuivat Berliiniin viime viikolla. Koska minulla oli vielä kolme uimakertaa käyttämättä, niin tottakai syöksyin suoraa päätä ulkouimalaan. Keskiviikkona, torstaina ja perjantaina käytin nuo käyttämättömät uintikerrat hyväkseni. Perjantaina kävin tämän kevään viimeisellä espanjantunnilla ja sieltä suoraan sitten uimaan. Olipa virkistävää. Lauantaina satoi, mutta helluntaisunnuntai oli jälleen lämmin. Tänään helluntaimaanantaina taivas on harmaa ja tuulee, mutta lämmintä siitä huolimatta on. Ja ihan näyttää siltä, kuin taivaskin alkaisi vapautua harmaasta pilvipeitosta.
Nyt edessäni on tavaroiden kokoaminen kesää varten. On katsottava, mitä kaikkea ottaa mukaan, mikä on tarpeellista, mutta kyllä varmaan tulee tarpeetontakin mukaan, kuten aina.

Puistokävely kyllä siinä välissä kuitenkin piristää, luonto suorastaan kutsuu luokseen.
Sillä kukkia ja tuoksuja täynnä on maa ja joka kerta sieltä löytyy taas uusi kukkaan puhjennut kasvi.

Puistomme vartijat työssään, niin maalla kuin vedessäkin.

Näillä lampailla on hyvät eväät puistossamme. Ja lopultakin ne oli vapautettu talvisesta turkistaan.

Tämä vanha tuttavamme tässä vain lepäilee. Mutta onkohan sillä jokin viekkaus mielessä, en tiedä. No lampaat se on jättänyt tähän mennessä rauhaan, mutta lintuja vaanii ja saakin niitä saaliikseen höyhenistä päätelleen, joita aina silloin tällöin näkyy siellä täällä.

Koska puistossa on putkitöitä, ei juna tänä keväänä kulje. Sen sijaan nämä hevosrattaat palvelevat niitä, jotka eivät jaksa omin jaloin kulkea tai muuten vain haluavat nauttia hevoskyydistä.

Tämä nuorimies hattuineen sen sijaan käveli omin jaloin edessäni niin letkeästi, että häntä oli mukava seurata.

Välilla nautimme puistossa suussasulavat jäätelöannokset.

Ja mitä vielä tapahtui? Mitä mee kuulimmekaan? Käki kukkui puistossa. Todella, se on oikea käki, eikä mikään käkikello. Kuulin sen kukkuvan torstaina, eilen ja tänään. Ensimmäisen kerran kuulin Berliinissä käkösen kukkuvan.

Nyt on siis aika toivottaa kaikille oikein mukavaa ja aurinkoista kesää, sillä kohta starttaa laivamme. Ehkäpä jossain vaiheessa pääsen tietokoneen päähän katselemaan mitä täällä tapahtuu. Nauttikaa kesästä!

perjantai 10. toukokuuta 2013

Kyyhkysten lempeä

Aikani kuluksi - isäin päivänä parvekkeella - seurailin näitä kahta pulua, joiden mielen oli kevätsää vallannut.
Gruu, gruu, gruu! Gruu, gruu, gruu!
Meidän kyyhkyt katolla!
Kyyhky, kyyhky, kyyhkyläinen,
kyyhky sinivärinen,
siniharmaasiipinen,
kaikille on herttainen.
Gruu, gruu, gruu! Gruu, gruu, gruu!
Meidän kyyhkyt katolla!


keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Tänään ajattelen heitä

Tänään on isäni äidin, mamman ja äitini isän, papan syntymäpäivä.
Kun olen kuollut,
itke hiukan minun vuokseni.
Ajattele minua toisinaan,
mutta älä liikaa
Ajattele minua silloin tällöin
sellaisena kuin olin eläissäni.
Toisinaan on mukava muistella,
mutta ei kauan.
Jätä minut rauhaan,
niin minäkin jätän sinut rauhaan.
Ja niin kauan kuin elät,
säästä ajatuksesi eläviä varten.

Kun mummot ja papat kuolevat,
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin heistä tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
                 (Eeva Kilpi)

lauantai 4. toukokuuta 2013

Pulpo a la gallega

Olemme saaneet loppuun tämänkertaisen espanjalaisen pikkukrimin "Desaparición en el camino de Santiago" eli Katoaminen pyhiinvaellustiellä. Kertomus päättyi siihen, että yksityisetsivä tarjosi nuorille pyhiinvaeltajaopiskelijoille kotonaan mustekalaa galicialaisittain. Yksi meidän opiskelijoista (joka on kreikkalainen) sai idean kutsua meidät kaikki luokseen syömään mustekalaa. Niinpä torstaina kokoonnuimme hänen luokseen ja laitoimme pöydän koreaksi. Tämä oli tulos:


Ruoka oli todella hyvää.

Ruokaa odotellessamme piti tämä ihana koira meille seuraa

Ja vaikka koira olikin melkein sokea, innokas leikkimään se oli. Edessä nurmikolla on sen puolikas tennispallo, jonka se toi aina jollekin meistä.
Tämä kaikki torstaina aamu- ja keskipäivällä.

Iltapäivällä ajoin kaupunkijunalla Berliinin ulkopuolelle tapaamaan meidän suomalaisten ryhmän kanssa. Juuri kun olin perillä, soitti armas mieheni, että hän oli oven ulkopuolella ja avaimet sisällä. Sai sitten odotella ja käveleskellä nelisen tuntia ympäriinsä, sillä en toki heti lähtenyt ajelemaan takaisin päin. Rouva E. tarjosi ihanaa juustokakkua ja iltapalaksi juustopiirakkaa ja salaattia.
Koko päivä meni herkutellessa. Ja kun puoli yhdeksän maissa olin kotona, odotti miehenikin ihan tyytyväisenä kadun kulmauksessa. Oli saanut kuitenkin aikansa kulumaan ihan mukavasti.


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Iloista vappua



Jos Helsingissä saa Havis Amanda valkolakin vappuna, niin Berliinissä sen saa (tai sai) tämä Trümmerfrau Hasenheidella 90-luvulla. Iloista vapunpäivää!