Lokakuun kulkua

Näin se vain aika lentää. Nyt olemme jo siirtyneet talviaikaan. Ja mitä kaikkea loman jälkeen onkaan tapahtunut. No ei juuri mitään ja kuitenkin jotain. Tietenkin olemme käyneet ihailemassa lokakuun kultaisia värejä.
Puistokävelyllä huomasimme puistoon tehdyn uuden Kneipp-kylpy systeemin. Terveyttä kaikille!

 

Käyttöohjeet olivat selvästi tauluilla.

 

Kneipp-Bad jalkojen verenkierrolla.

 

Tietenkin meidän täytyi sitä kokeilla. Ja vaikka olikin jo syksy, niin ei ollenkaan tuntunut kylmältä vesi. Ja jalat voivat hyvin, olivat lämpimät ja veri kiersi.

 

Teimme viikolla visiitin Lüneburger Heidelle, jossa kiersimme tämän Grundloser Seen vaellusreitin. Grundloser See on luonnonsuojelualuetta ja muistutti vähän suomalaista suometsämaisemaa. Päivä oli suotuinen, joten saimme hengittää syksyn raitista ilmaa keuhkoihimme.

Reitin varrella oli pieniä tietovisailuja. Tässä yksi esimerkki.

 

Lokakuu on tietenkin kurpitsa-aikaa. Ja kuten joka vuosi, niin tänäkin vuonna puistossamme vietettiin kurpitsajuhlaa. Minäkin ostin sieltä kaksi hokkaido-kurpitsaa ja muutamia koristekurpitsoita.

Ja mikä veikään kovasti aikaani lokakuussa. oli tämä uuden systeemin opettelu. Nyt voin jo jotenkin käyttää tätä, mutta paljon on vielä opittavaa. Minun oli pakko käydä ostamassa pari käsikirjaa, jotta osaisin alkaa käyttää systeemiä. Vanhempikin oppii, kun vain haluaa oppia.

HYVÄÄ TALVIAIKAA!

Loma loppuu - syyskuu

Paluumatkalla Kainuusta yövyimme Tampereella ja kiersimme Tampereen tärkeimpiä nähtävyyksiä tuon vuorokauden aikana. Matkamme jatkui Helsingin seudulle, jossa kävimme tervehtimässä serkkuani, mutta pääasiassa oleskelimme tyttäremme luona.

Muutaman päivän Espoossa oleskelun jälkeen lähdimme paluumatkalle Saksaan. Merimatka oli ihanteellinen - tyyni ja aurinkoinen.

Koska laiva saapuu vasta myöhään illalla Travemündeen, yövyimme Travemündessä, aivan Travemünden keskustassa pienessä pensionaatissa. Loma on nyt loppu.

Lomamuistoja 4 - elokuu

Elokuussa höyryjuna houkutteli Kajaanin asemalle yleisöä. Ihmiset saapuivat ihailemaan nostalgista rautahepoa. Niin mekin muiden joukossa. Höyryjunalla voi myös matkustaa. Mekin ajoimme Kajaanista Kontiomäelle ja paluumatka suoritettiin sitten tavallisella nykyajan pikajunalla. Kajaanin asemalla höyryveturin koneistoa rasvattiin ja Kontiomäellä lisättiin halkoja. Tämä höyryveturi on valmistunut vuonna 1941 ja on kunnostettu museojunaksi.

Elokuussa sai myös tuomion yksi meidän pihakoivuistamme. Koska puu kasvoi hyvin lähellä rakennusta ja suunta, johon puun piti kaatua, oli melko kapea-alainen, täytyi alimmat oksat sahata ensin pois. Ja mitäs me teimme, lähetimme puuhun kiipeilyä harrastavan nuoren ihmisen. Hän sahasi oksat 13 metrin korkeuteen asti. Puun pituus oli 22 metriä ja leveys 63 senttiä. Aika oikeaan suuntaan puu sitten kaatui, vähän vain hipaisi sisareni istuttamaa tuijaa ja katkaisi siitä yhden oksan. Mutta minä kiinnitin sen sitten mehiläsivahalla asianmukaisesti kiinni, eikä siitä huomannut mitään. Saas nyt nähdä, mikä on tulos ensi kesänä. No ostettiin me uusi tuijakin tilalle, jos nyt entinen on niin ranttu, että lähtee siitä kuolemaan.

Elokuun hommiin kuului tietenkin sadonkorjuu, pääasiassa marjastaminen. Paitsi jo heinäkuussa kerättyjä mansikoita ja ostettuja lakkoja, kerättiin mustikoita (ehdittiin saadakin ennen thaimaalaismarjastajien tuloa Kainuuseen). Vadelmia oli pihapiirissä ja niitä oli paljon ja ne olivat hyviä ja puhtaita. Viinimarjoja saatiin omasta pihasta, lähinnä punaisia. Mustia sain serkkuni pensaista. Puolukoitakin ennätin kerätä kokonaisen ämpärillisen. Omenia ei tullut paljoa, mutta muuten ne olivat hyvän makuisia. Ja perunoitakin jäi kesäkäytön jälkeen jopa mukaan otettavaksi. Sisareni oli laittanut kateperunaa, joka oli puhdasta ja hyvää.

Niin, ja kyllä se meidän uusi "helpotushotellimmekin" pikkuhiljaa edistyi. Mutta kaiken noiden hommien välissä ehdimme toki nuotiokahvitkin keittää ja nauttia kesän viimeisistä päivistä.